Substantiivi

muokkaa

muinaiskarjala

  1. myöhäiskantasuomen pohjoismurteen itähaarasta kehittynyt, Laatokan rannoilla puhuttu kieli, josta edelleen kehittyivät karjalan ja inkeroisen kielet sekä suomen kaakkois- ja itämurteet

Etymologia

muokkaa

yhdyssana osista muinainen (yhdyssanamuoto) ja karjala

Käännökset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 32–33. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.