munakuppi

Suomi

Substantiivi

munakuppi (5-B)

1. pieni astia, johon mahtuu yksi keitetty kananmuna pystyyn syömistä varten
2. (arkikieltä, alatyyliä) alasuoja

Ääntäminen

• IPA: /ˈmunɑˌkupːi/
• tavutus: mu‧na‧kup‧pi

Etymologia

yhdyssana sanoista muna ja kuppi

Käännökset

1. ruokailuastia

englanti: eggcup hollanti: eierdopje ruotsi: äggkopp

turkki: yumurtalık viro: munatops

Aiheesta muualla

• munakuppi Kielitoimiston sanakirjassa