SuomiMuokkaa

Substantiivi

munia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta muna

VerbiMuokkaa

munia (61) (taivutus)

  1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
  2. (ihmisestä) tunaroida

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmuniɑˣ/
  • tavutus: mu‧ni‧a

EtymologiaMuokkaa

sanasta muna johtimella -ia

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • munia Kielitoimiston sanakirjassa