Substantiivi

muokkaa

munia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta muna

munia (61) (taivutus[luo])

  1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
  2. (ihmisestä) tunaroida

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmuniɑˣ/
  • tavutus: mu‧ni‧a

Etymologia

muokkaa

johdos nominista muna (johdin -i-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • munia Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

munia (monikko munias)

  1. manikki

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys