murakka

Suomi

Adjektiivi

murakka

1. (murteellinen) murea; kuohkea; pehmeä (kuten hajoavaksi keitetyt perunat), haperoinen, hauras

   Ei näyttänyt vaikealta tuon pehmoisen, murakan maan penkominen. (Juhani Aho, Minkä mitäkin Tyrolista / Polkupyörällä Reinin rantoja, 1921)

2. (murteellinen, kuvaannollisesti) tuju, kipakka

   Sen verran on murakka keli, etten lähde torpasta mihinkään. Hipiä on sen verran arka. (Sauna-Timo Kaukonen, MTV3:lla)

   keitäpä murakat sumpit (ylilaudan keksimä meemi)

Etymologia

• ???