Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

murkina (12)[1]

  1. (puhekieltä) ruoka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmurkinɑ/
  • tavutus: mur‧ki‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murkina murkinat
genetiivi murkinan murkinoiden
murkinoitten
(murkinain)
partitiivi murkinaa murkinoita
akkusatiivi murkina;
murkinan
murkinat
sisäpaikallissijat
inessiivi murkinassa murkinoissa
elatiivi murkinasta murkinoista
illatiivi murkinaan murkinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murkinalla murkinoilla
ablatiivi murkinalta murkinoilta
allatiivi murkinalle murkinoille
muut sijamuodot
essiivi murkinana murkinoina
translatiivi murkinaksi murkinoiksi
abessiivi murkinatta murkinoitta
instruktiivi murkinoin
komitatiivi murkinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murkina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Aiheesta muualla muokkaa

  • murkina Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.