Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

näkevä (10) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, joka näkee

Vastakohta muokkaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnækeʋæ/
  • tavutus: nä‧ke‧vä

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

näkevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nähdä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näkevä näkevät
genetiivi näkevän näkevien
(näkeväin)
partitiivi näkevää näkeviä
akkusatiivi näkevä; näkevän näkevät
sisäpaikallissijat
inessiivi näkevässä näkevissä
elatiivi näkevästä näkevistä
illatiivi näkevään näkeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi näkevällä näkevillä
ablatiivi näkevältä näkeviltä
allatiivi näkevälle näkeville
muut sijamuodot
essiivi näkevänä näkevinä
translatiivi näkeväksi näkeviksi
abessiivi näkevättä näkevittä
instruktiivi näkevin
komitatiivi näkevine

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa