naarmutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanaarmutus (39)
- naarmuttamisen toteutus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑːrmut̪us/
- tavutus: naar‧mu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naarmutus | naarmutukset |
| genetiivi | naarmutuksen | naarmutusten naarmutuksien |
| partitiivi | naarmutusta | naarmutuksia |
| akkusatiivi | naarmutus; naarmutuksen |
naarmutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naarmutuksessa | naarmutuksissa |
| elatiivi | naarmutuksesta | naarmutuksista |
| illatiivi | naarmutukseen | naarmutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naarmutuksella | naarmutuksilla |
| ablatiivi | naarmutukselta | naarmutuksilta |
| allatiivi | naarmutukselle | naarmutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naarmutuksena | naarmutuksina |
| translatiivi | naarmutukseksi | naarmutuksiksi |
| abessiivi | naarmutuksetta | naarmutuksitta |
| instruktiivi | – | naarmutuksin |
| komitatiivi | – | naarmutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naarmutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naarmutus- | |
Etymologia
muokkaaverbi naarmuttaa (heikko vartalo naarmuta- ) + johdin -us
Käännökset
muokkaa1. naarmuttamisen toteutus
|