Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

naatti (5-C)

  1. juureksen maan päällä kasvava lehtimäinen osa (joka tavallisesti listitään ennen ravinnoksi käyttämistä)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈnɑːtːi]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: naat‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naatti naatit
genetiivi naatin naattien
(naattein)
partitiivi naattia naatteja
akkusatiivi naatti;
naatin
naatit
sisäpaikallissijat
inessiivi naatissa naateissa
elatiivi naatista naateista
illatiivi naattiin naatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naatilla naateilla
ablatiivi naatilta naateilta
allatiivi naatille naateille
muut sijamuodot
essiivi naattina naatteina
translatiivi naatiksi naateiksi
abessiivi naatitta naateitta
instruktiivi naatein
komitatiivi naatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo naati-
vahva vartalo naatti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • naatti Kielitoimiston sanakirjassa

Adjektiivi muokkaa

naatti (5-C)

  1. (arkikieltä) uupumuksesta voimaton, loppuunväsynyt
    Olin aivan naatti lumitöiden jälkeen.