naava
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
naava (9)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑːʋɑ/
- tavutus: naa‧va
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naava | naavat |
| genetiivi | naavan | naavojen (naavain) |
| partitiivi | naavaa | naavoja |
| akkusatiivi | naava; naavan |
naavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naavassa | naavoissa |
| elatiivi | naavasta | naavoista |
| illatiivi | naavaan | naavoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naavalla | naavoilla |
| ablatiivi | naavalta | naavoilta |
| allatiivi | naavalle | naavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naavana | naavoina |
| translatiivi | naavaksi | naavoiksi |
| abessiivi | naavatta | naavoitta |
| instruktiivi | – | naavoin |
| komitatiivi | – | naavoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. mikä tahansa naavojen suvun jäkälä
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: naavoittua
Yhdyssanat muokkaa
kuusennaava, naavajäkälä, naavaparta, riippunaava, tupsunaava
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.