nakertaa

Suomi

Verbi

nakertaa (54-K) (taivutus[luo])

1. jyrsiä jotakin kovaa hampailla (yleensä hiiristä, muista jyrsijöistä)
2. (kuvaannollisesti) pienentää jotakin pala kerrallaan

   nakertaa kansan luottamusta

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑkert̪ɑːˣ/
• tavutus: na‧ker‧taa

Etymologia

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta

Käännökset

1. jyrsiä jotakin kovaa hampailla

inarinsaame: cieppâđ

venäjä: грызть

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: nakertaminen
• verbit: nakerrella

Aiheesta muualla

• nakertaa Kielitoimiston sanakirjassa