nakertaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaanakertaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- jyrsiä jotakin kovaa hampailla (yleensä hiiristä, muista jyrsijöistä)
- (kuvaannollisesti) pienentää jotakin pala kerrallaan
- nakertaa kansan luottamusta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑkert̪ɑːˣ/
- tavutus: na‧ker‧taa
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: nakertaminen
- verbit: nakerrella
Aiheesta muualla
muokkaa- nakertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.