nakertaa
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
nakertaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- jyrsiä jotakin kovaa hampailla (yleensä hiiristä, muista jyrsijöistä)
- (kuvaannollisesti) pienentää jotakin pala kerrallaan
- nakertaa kansan luottamusta
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈnɑkert̪ɑːˣ/
- tavutus: na‧ker‧taa
EtymologiaMuokkaa
-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[2]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- verbit: nakerrella
Aiheesta muuallaMuokkaa
- nakertaa Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.