SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

nakertaa (54-K) (taivutus[luo])[1]

  1. jyrsiä jotakin kovaa hampailla (yleensä hiiristä, muista jyrsijöistä)
  2. (kuvaannollisesti) pienentää jotakin pala kerrallaan
    nakertaa kansan luottamusta

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑkert̪ɑːˣ/
  • tavutus: na‧ker‧taa

EtymologiaMuokkaa

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.