Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

nauraa (56) (taivutus)

  1. päästää katkonaista ääntä, naurua, esimerkiksi ilon, hermostuneisuuden tai pilkan osoituksena
    Poika nauroi katketakseen.
  2. (arkikieltä) päästää naurua muistuttavaa ääntä
    Harakka nauroi pihalla.
  3. (kuvaannollisesti) suhtautua johonkin tai johonkuhun ylimielisesti
    Hän nauroi vaikeuksille.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑu̯rɑːˣ/
  • tavutus: nau‧raa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa

Idiomit muokkaa

  • nauraa katketakseen
    1. nauraa antaumuksellisesti
  • nauraa kuollakseen
    1. nauraa hillittömästi
  • valmiiksi naurettu
    1. TV-sarja tai -elokuva, johon on äänitetty päälle studioyleisön reaktioita
    2. (kuvaannollisesti) jokin huvittavaksi tarkoitettu, jonka idea on niin itsestään selvä, että sen esittämistä voidaan pitää vastaanottajien ymmärryksen aliarvioimisena

Aiheesta muualla muokkaa

  • nauraa Kielitoimiston sanakirjassa