SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

nauraa (56) (taivutus)

  1. päästää katkonaista ääntä, naurua, esimerkiksi ilon, hermostuneisuuden tai pilkan osoituksena
    Poika nauroi katketakseen.
  2. (arkikieltä) päästää naurua muistuttavaa ääntä
    Harakka nauroi pihalla.
  3. (kuvaannollisesti) suhtautua johonkin tai johonkuhun ylimielisesti
    Hän nauroi vaikeuksille.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑu̯rɑːˣ/
  • tavutus: nau‧raa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • nauraa katketakseen
    1. nauraa antaumuksellisesti
  • nauraa kuollakseen
    1. nauraa hillittömästi
  • valmiiksi naurettu
    1. TV-sarja tai -elokuva, johon on äänitetty päälle studioyleisön reaktioita
    2. (kuvaannollisesti) jokin huvittavaksi tarkoitettu, jonka idea on niin itsestään selvä, että sen esittämistä voidaan pitää vastaanottajien ymmärryksen aliarvioimisena

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nauraa Kielitoimiston sanakirjassa