negaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanegaatio (3)
- kieltäminen
- (logiikka) konnektiivi, jolla määritetään lauseen vastakohta, ¬A, "ei A"
- (filosofia) kieltäminen, väite muotoa "jokainen/mikään ei ole jotain"
- (kielitiede) kieltomuoto
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnegɑːˌt̪io/
- tavutus: ne‧gaa‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | negaatio | negaatiot |
genetiivi | negaation | negaatioiden negaatioitten |
partitiivi | negaatiota | negaatioita |
akkusatiivi | negaatio; negaation |
negaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | negaatiossa | negaatioissa |
elatiivi | negaatiosta | negaatioista |
illatiivi | negaatioon | negaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | negaatiolla | negaatioilla |
ablatiivi | negaatiolta | negaatioilta |
allatiivi | negaatiolle | negaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | negaationa | negaatioina |
translatiivi | negaatioksi | negaatioiksi |
abessiivi | negaatiotta | negaatioitta |
instruktiivi | – | negaatioin |
komitatiivi | – | negaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | negaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |