SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimitys (39)

  1. se, millä tiettyyn esineeseen tai asiaan viitataan
    Lähtölauluissa vedotaan usein Hongottareen, karhun haltiaan tai kantaemoon; Hongotar-nimityksen taustalla on syntymyytti ja kallohonka.
  2. virkaan tai toimeen asettaminen, tittelin saaminen tai antaminen
    Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sai nimityksensä yhteydessä vastuulleen myös valtion omistajaohjauksen. (kymensanomat.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnimiˌt̪ys/
  • tavutus: ni‧mi‧tys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimitys nimitykset
genetiivi nimityksen nimitysten
nimityksien
partitiivi nimitystä nimityksiä
akkusatiivi nimitys;
nimityksen
nimitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi nimityksessä nimityksissä
elatiivi nimityksestä nimityksistä
illatiivi nimitykseen nimityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimityksellä nimityksillä
ablatiivi nimitykseltä nimityksiltä
allatiivi nimitykselle nimityksille
muut sijamuodot
essiivi nimityksenä nimityksinä
translatiivi nimitykseksi nimityksiksi
abessiivi nimityksettä nimityksittä
instruktiivi nimityksin
komitatiivi nimityksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä nimittää (nimit- + -ys)

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kunnianimitys, nimityskierros, nimitysmuitio, nimitysoikeus, nimitysoppi, virkanimitys, yhteisnimitys, yleisnimitys

Aiheesta muuallaMuokkaa