Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Nokkonen
Wikipedia
Katso artikkeli Nokkonen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nokkonen (38)[1]

  1. isonokkonen, eräs runsastyppistä maata rakastava kasvi, joka tunnetaan siitä että sen lehdissä on poltetta aihettavia piikkejä (Urtica dioica)
  2. (yleisesti) mikä tahansa nokkosien (Urtica) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnokːonen/
  • tavutus: nok‧ko‧nen

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokkonen nokkoset
genetiivi nokkosen nokkosten
nokkosien
partitiivi nokkosta nokkosia
akkusatiivi nokkonen;
nokkosen
nokkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi nokkosessa nokkosissa
elatiivi nokkosesta nokkosista
illatiivi nokkoseen nokkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokkosella nokkosilla
ablatiivi nokkoselta nokkosilta
allatiivi nokkoselle nokkosille
muut sijamuodot
essiivi nokkosena
(nokkosna)
nokkosina
translatiivi nokkoseksi nokkosiksi
abessiivi nokkosetta nokkositta
instruktiivi nokkosin
komitatiivi nokkosine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Todennäköisesti johdos sanasta nokka, joka on merkinnyt myös ’kärkeä’, ja siitä johdetulla verbillä nokata on myös hyönteisen tai käärmeen pistämisen merkitys.[2]

Suomen kirjakielessä sana on nykyasussaan mainittu ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

nokkosihottuma, nokkoskeitto, nokkoskuume, nokkosperhonen, nokkosrokko

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38
  2. 2,0 2,1 Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 99, 101. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.