norkoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanorkoileminen (38)
- teonnimi verbistä norkoilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norkoileminen | norkoilemiset |
| genetiivi | norkoilemisen | norkoilemisten norkoilemisien |
| partitiivi | norkoilemista | norkoilemisia |
| akkusatiivi | norkoileminen; norkoilemisen |
norkoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norkoilemisessa | norkoilemisissa |
| elatiivi | norkoilemisesta | norkoilemisista |
| illatiivi | norkoilemiseen | norkoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norkoilemisella | norkoilemisilla |
| ablatiivi | norkoilemiselta | norkoilemisilta |
| allatiivi | norkoilemiselle | norkoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norkoilemisena (norkoilemisna) |
norkoilemisina |
| translatiivi | norkoilemiseksi | norkoilemisiksi |
| abessiivi | norkoilemisetta | norkoilemisitta |
| instruktiivi | – | norkoilemisin |
| komitatiivi | – | norkoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norkoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
norkoilemis- | |