normalen

Ruotsi

Substantiivi

normalen

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta normal

Saksa

Adjektiivi

normalen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta normal
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta normal
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta normal
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta normal
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta normal
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta normal
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta normal
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta normal
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta normal