normatiivisuus

Suomi

Substantiivi

normatiivisuus (40)

se, että on normatiivinen

Ääntäminen

IPA: /ˈnormɑˌt̪iːʋisuːs/
tavutus: nor‧ma‧tii‧vi‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	normatiivisuus	normatiivisuudet
genetiivi	normatiivisuuden	normatiivisuuksien
partitiivi	normatiivisuutta	normatiivisuuksia
akkusatiivi	normatiivisuus; normatiivisuuden	normatiivisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	normatiivisuudessa	normatiivisuuksissa
elatiivi	normatiivisuudesta	normatiivisuuksista
illatiivi	normatiivisuuteen	normatiivisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	normatiivisuudella	normatiivisuuksilla
ablatiivi	normatiivisuudelta	normatiivisuuksilta
allatiivi	normatiivisuudelle	normatiivisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	normatiivisuutena	normatiivisuuksina
translatiivi	normatiivisuudeksi	normatiivisuuksiksi
abessiivi	normatiivisuudetta	normatiivisuuksitta
instruktiivi	–	normatiivisuuksin
komitatiivi	–	normatiivisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	normatiivisuude-
vahva vartalo	normatiivisuute-
konsonantti- vartalo	normatiivisuut-

Etymologia

sanan normatiivinen vartalosta normatiivis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on normatiivinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

normatiivisuus Kielitoimiston sanakirjassa
normatiivisuus Tieteen termipankissa