Katso myös: notó, notò

Espanja

muokkaa

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

noto m., nota[luo] f. (monikko noti[luo] m., note[luo] f.)

  1. tunnettu

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notare

Latina

muokkaa

notō (I) (akt. prees. inf. notāre,ind. perf. y. 1. p. notāvī, part. perf. notātus) (taivutus[luo])

  1. merkitä, pistää merkki jhk
  2. merkitä, tarkoittaa

nōtō

  1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti verbistä nōscō)
  2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti verbistä nōscō)
  3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti verbistä nōscō)
  4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti verbistä nōscō)

Portugali

muokkaa

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar