SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nukutus (39)[1]

  1. narkoosi; anestesiologinen kivunpoistomenetelmä; toimenpide, jossa anestesia-aineen avulla potilas saatetaan tiedottomaksi aistituntemusten lamaamiseksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnukut̪us/
  • tavutus: nu‧ku‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukutus nukutukset
genetiivi nukutuksen nukutusten
nukutuksien
partitiivi nukutusta nukutuksia
akkusatiivi nukutus;
nukutuksen
nukutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nukutuksessa nukutuksissa
elatiivi nukutuksesta nukutuksista
illatiivi nukutukseen nukutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukutuksella nukutuksilla
ablatiivi nukutukselta nukutuksilta
allatiivi nukutukselle nukutuksille
muut sijamuodot
essiivi nukutuksena nukutuksina
translatiivi nukutukseksi nukutuksiksi
abessiivi nukutuksetta nukutuksitta
instruktiivi nukutuksin
komitatiivi nukutuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

eetterinarkoosi, eetterinukutus, nuijanukutus, nukutusaine, nukutuslääkäri, nukutuspiikki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nukutus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39