Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nukutus (39)[1]

  1. narkoosi; anestesiologinen kivunpoistomenetelmä; toimenpide, jossa anestesia-aineen avulla potilas saatetaan tiedottomaksi aistituntemusten lamaamiseksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnukut̪us/
  • tavutus: nu‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukutus nukutukset
genetiivi nukutuksen nukutusten
nukutuksien
partitiivi nukutusta nukutuksia
akkusatiivi nukutus;
nukutuksen
nukutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nukutuksessa nukutuksissa
elatiivi nukutuksesta nukutuksista
illatiivi nukutukseen nukutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukutuksella nukutuksilla
ablatiivi nukutukselta nukutuksilta
allatiivi nukutukselle nukutuksille
muut sijamuodot
essiivi nukutuksena nukutuksina
translatiivi nukutukseksi nukutuksiksi
abessiivi nukutuksetta nukutuksitta
instruktiivi nukutuksin
komitatiivi nukutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nukutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nukutus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

eetterinarkoosi, eetterinukutus, nuijanukutus, nukutusaine, nukutuslääkäri, nukutuspiikki

Aiheesta muualla muokkaa

  • nukutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39