Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Nuora


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nuora (10)

  1. naru

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnuo̯rɑ/
  • tavutus: nuo‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuora nuorat
genetiivi nuoran nuorien
(nuorain)
partitiivi nuoraa nuoria
akkusatiivi nuora;
nuoran
nuorat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorassa nuorissa
elatiivi nuorasta nuorista
illatiivi nuoraan nuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuoralla nuorilla
ablatiivi nuoralta nuorilta
allatiivi nuoralle nuorille
muut sijamuodot
essiivi nuorana nuorina
translatiivi nuoraksi nuoriksi
abessiivi nuoratta nuoritta
instruktiivi nuorin
komitatiivi nuorine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hirttonuora, hyppynuora, kurenuora, napanuora, nuorakeinu, nuorakeramiikka, nuorallakävely, nuorallatanssi, nuorallatanssija, ohjenuora, pellinnuora, pyykkinuora, talutusnuora

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nuora Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nuora f. (monikko nuore)

  1. miniä

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.