ohuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ohuus (40)
- se että jonkin on ohut
- ilmakehän harvuus, alhainen paine
- Kun saavutimme lumirajan alkoi ilman ohuus jo poltella keuhkoja.
- (kuvaannollisesti) kapea-alaisuus, sisällöttömyys
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈohuːs/
- tavutus: o‧huus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohuus | ohuudet |
| genetiivi | ohuuden | ohuuksien |
| partitiivi | ohuutta | ohuuksia |
| akkusatiivi | ohuus; ohuuden |
ohuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohuudessa | ohuuksissa |
| elatiivi | ohuudesta | ohuuksista |
| illatiivi | ohuuteen | ohuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohuudella | ohuuksilla |
| ablatiivi | ohuudelta | ohuuksilta |
| allatiivi | ohuudelle | ohuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohuutena | ohuuksina |
| translatiivi | ohuudeksi | ohuuksiksi |
| abessiivi | ohuudetta | ohuuksitta |
| instruktiivi | – | ohuuksin |
| komitatiivi | – | ohuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ohuude- | |
| vahva vartalo | ohuute- | |
| konsonantti- vartalo |
ohuut- | |
Etymologia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ohuus Kielitoimiston sanakirjassa