oireilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoireilu (2)
- se, että oireilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoi̯rei̯lu/
- tavutus: oi‧rei‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oireilu | oireilut |
| genetiivi | oireilun | oireilujen oireiluiden oireiluitten |
| partitiivi | oireilua | oireiluita oireiluja |
| akkusatiivi | oireilu; oireilun |
oireilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oireilussa | oireiluissa |
| elatiivi | oireilusta | oireiluista |
| illatiivi | oireiluun | oireiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oireilulla | oireiluilla |
| ablatiivi | oireilulta | oireiluilta |
| allatiivi | oireilulle | oireiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oireiluna | oireiluina |
| translatiivi | oireiluksi | oireiluiksi |
| abessiivi | oireilutta | oireiluitta |
| instruktiivi | – | oireiluin |
| komitatiivi | – | oireiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oireilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- oireilu Kielitoimiston sanakirjassa