Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Oksa ja oksā
Wikipedia
Katso artikkeli Oksa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oksa

  1. puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈoksɑ/
  • tavutus: ok‧sa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksa oksat
genetiivi oksan oksien
(oksain)
partitiivi oksaa oksia
akkusatiivi oksa;
oksan
oksat
sisäpaikallissijat
inessiivi oksassa oksissa
elatiivi oksasta oksista
illatiivi oksaan oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksalla oksilla
ablatiivi oksalta oksilta
allatiivi oksalle oksille
muut sijamuodot
essiivi oksana oksina
translatiivi oksaksi oksiksi
abessiivi oksatta oksitta
instruktiivi oksin
komitatiivi oksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kukkaoksa, oksalakka, oksamassa, oksanhaara, oksanreikä, oksasaha

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • oksa Kielitoimiston sanakirjassa
  • oksa Tieteen termipankissa

KarjalaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oksa

  1. oksa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • oksa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

oksa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta oks
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta oks