oksa
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaoksa (10)
- puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoksɑ/
- tavutus: ok‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oksa | oksat |
| genetiivi | oksan | oksien (oksain) |
| partitiivi | oksaa | oksia |
| akkusatiivi | oksa; oksan |
oksat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oksassa | oksissa |
| elatiivi | oksasta | oksista |
| illatiivi | oksaan | oksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oksalla | oksilla |
| ablatiivi | oksalta | oksilta |
| allatiivi | oksalle | oksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oksana | oksina |
| translatiivi | oksaksi | oksiksi |
| abessiivi | oksatta | oksitta |
| instruktiivi | – | oksin |
| komitatiivi | – | oksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oksa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. puun tai pensaan haara
|
|