oksia

Suomi

Substantiivi

oksia

1. (taivutusmuoto) monikon partiivi sanasta oksa

Substantiivi

oksia

1. (taivutusmuoto) monikon partiivi sanasta oksi

Verbi

oksia (61) (taivutus[luo])

1. katkaista oksia, karsia kasvista oksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈoksiɑˣ/
• tavutus: ok‧si‧a

Etymologia

privatiivinen johdos nominista oksa (vartalo oks|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: oksiminen, oksinta

Aiheesta muualla

• oksia Kielitoimiston sanakirjassa