olomuoto

Suomi

Substantiivi

olomuoto

1. (fysiikka) materian tila, joiksi perinteisesti luetaan kiinteä, neste ja kaasu
2. jonkin ulkoasu tai muoto, jossa se ilmenee

   Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, daimoni ei voi enää vaihtaa olomuotoaan.

   klassikon uudet olomuodot

Ääntäminen

• IPA: /ˈoloˌmuo̯t̪o/
• tavutus: o‧lo‧muo‧to

Etymologia

yhdyssana sanoista olo ja muoto; Samuel Roosin käyttöön ottama sana

Käännökset

1. fyysinen olomuoto

englanti: state of matter ranska: état m. (de la matière), état

ruotsi: aggregationstillstånd

Liittyvät sanat

• faasi
• kiinteä olomuoto
• plasma

Yhdyssanat

kaasuolomuoto, nesteolomuoto, olomuodonmuutos

Aiheesta muualla

• olomuoto Kielitoimiston sanakirjassa
• olomuoto Tieteen termipankissa