olosuhde
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaolosuhde mon. olosuhteet
- asiantila, asioiden tila, vallitseva tilanne
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olosuhde | olosuhteet |
| genetiivi | olosuhteen | olosuhteiden olosuhteitten |
| partitiivi | olosuhdetta | olosuhteita |
| akkusatiivi | olosuhde; olosuhteen |
olosuhteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olosuhteessa | olosuhteissa |
| elatiivi | olosuhteesta | olosuhteista |
| illatiivi | olosuhteeseen | olosuhteisiin olosuhteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olosuhteella | olosuhteilla |
| ablatiivi | olosuhteelta | olosuhteilta |
| allatiivi | olosuhteelle | olosuhteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olosuhteena | olosuhteina |
| translatiivi | olosuhteeksi | olosuhteiksi |
| abessiivi | olosuhteetta | olosuhteitta |
| instruktiivi | – | olosuhtein |
| komitatiivi | – | olosuhteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | olosuhtee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
olosuhdet- | |