ontuva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ontuva (10) (komparatiivi ontuvampi, superlatiivi ontuvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ontuu (myös kuvaannollisesti)
- ontuva vitsi
Etymologia muokkaa
- 1. partisiippi verbistä ontua
Verbi muokkaa
ontuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ontua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ontuva | ontuvat |
| genetiivi | ontuvan | ontuvien (ontuvain) |
| partitiivi | ontuvaa | ontuvia |
| akkusatiivi | ontuva; ontuvan | ontuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ontuvassa | ontuvissa |
| elatiivi | ontuvasta | ontuvista |
| illatiivi | ontuvaan | ontuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ontuvalla | ontuvilla |
| ablatiivi | ontuvalta | ontuvilta |
| allatiivi | ontuvalle | ontuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ontuvana | ontuvina |
| translatiivi | ontuvaksi | ontuviksi |
| abessiivi | ontuvatta | ontuvitta |
| instruktiivi | – | ontuvin |
| komitatiivi | – | ontuvine |