ordino

Katso myös: ordinò

Ido

Substantiivi

ordino (yksikön akkusatiivi ordinon; monikko ordini, monikon akkusatiivi ordinin)

1. järjestys

Italia

Verbi

ordino

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordinare

Latina

Verbi

ōrdinō (I) (akt. prees. inf. ōrdināre,ind. perf. y. 1. p. ōrdināvī, part. perf. ōrdinātus) (taivutus[luo])

1. järjestää, laittaa/pistää/asettaa/panna järjestykseen