ordne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordnen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ordnen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordnen