ordneten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ordnen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ordnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ordnen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ordnen