oren

Espanja

Verbi

oren

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä orar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 3. persoonan muoto verbistä orar

Ruotsi

Adjektiivi

oren

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	oren	yl.	oren	m.	orene [luo]
				yl.	orena
n.	orent [luo]	n.	orent [luo]	n.
mon.	orena [luo]	mon.	orena [luo]	mon.
Komparatiivi
orenare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
orenast [luo]			yl./m.den orenaste [luo] n.det orenaste mon. de orenaste

1. epäpuhdas, likainen, saastunut, samea