oskilloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoskilloiminen (38)
- teonnimi verbistä oskilloida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oskilloiminen | oskilloimiset |
| genetiivi | oskilloimisen | oskilloimisten oskilloimisien |
| partitiivi | oskilloimista | oskilloimisia |
| akkusatiivi | oskilloiminen; oskilloimisen |
oskilloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oskilloimisessa | oskilloimisissa |
| elatiivi | oskilloimisesta | oskilloimisista |
| illatiivi | oskilloimiseen | oskilloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oskilloimisella | oskilloimisilla |
| ablatiivi | oskilloimiselta | oskilloimisilta |
| allatiivi | oskilloimiselle | oskilloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oskilloimisena (oskilloimisna) |
oskilloimisina |
| translatiivi | oskilloimiseksi | oskilloimisiksi |
| abessiivi | oskilloimisetta | oskilloimisitta |
| instruktiivi | – | oskilloimisin |
| komitatiivi | – | oskilloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oskilloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oskilloimis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi oskilloida + johdin -minen