SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

otsikko (4-A)

  1. tekstin yläpuolella oleva sana tai lause, joka kertoo lukijalle, mistä tekstissä on kyse; lehdissä painettu yleensä isommalla kuin leipäteksti
    Tämän sivun otsikko on ”otsikko”.
    ylioppilasaineiden otsikot
  2. (arkkitehtuuri) rakennuksen, rakenteen, huonekalun etupuolen yläosana oleva frontoni, otsa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈot̪sikːo/
  • tavutus: ot‧sik‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otsikko otsikot
genetiivi otsikon otsikoiden
otsikoitten
otsikkojen
partitiivi otsikkoa otsikkoja
otsikoita
akkusatiivi otsikko;
otsikon
otsikot
sisäpaikallissijat
inessiivi otsikossa otsikoissa
elatiivi otsikosta otsikoista
illatiivi otsikkoon otsikkoihin
otsikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otsikolla otsikoilla
ablatiivi otsikolta otsikoilta
allatiivi otsikolle otsikoille
muut sijamuodot
essiivi otsikkona otsikkoina
otsikoina
translatiivi otsikoksi otsikoiksi
abessiivi otsikotta otsikoitta
instruktiivi otsikoin
komitatiivi otsikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo otsiko-
vahva vartalo otsikko-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

otsa + -kko

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alaotsikko, klikkiotsikko, otsikkoaine, otsikkoasia, otsikkogeneraattori, otsikkohakusana, otsikkojuliste, otsikkokenttä, otsikkokoe, otsikkotaulu, pääotsikko, sivuotsikko, väliotsikko

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa