vaari
Suomi Muokkaa
Substantiivi Muokkaa
vaari (5)
Ääntäminen Muokkaa
- IPA: /ˈʋɑːri/, [ˈʋɑ̝ːri]
- tavutus: vaa‧ri
Taivutus Muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaari | vaarit |
| genetiivi | vaarin | vaarien (vaarein) |
| partitiivi | vaaria | vaareja |
| akkusatiivi | vaari; vaarin |
vaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarissa | vaareissa |
| elatiivi | vaarista | vaareista |
| illatiivi | vaariin | vaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaarilla | vaareilla |
| ablatiivi | vaarilta | vaareilta |
| allatiivi | vaarille | vaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaarina | vaareina |
| translatiivi | vaariksi | vaareiksi |
| abessiivi | vaaritta | vaareitta |
| instruktiivi | – | vaarein |
| komitatiivi | – | vaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia Muokkaa
Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä.[1] Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.[2]
Käännökset Muokkaa
|
Liittyvät sanat Muokkaa
Synonyymit Muokkaa
Yhdyssanat Muokkaa
syytinkivaari, teräsvaari, vaarinkaktus, vaarinkukka
Aiheesta muualla Muokkaa
- vaari Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi Muokkaa
vaari (5)
- huomio
Huomautukset Muokkaa
Sanaa käytetään lähes yksinomaan idiomeissa. Muoto vaarin käyttäytyy joskus taipumattoman sanan tavoin, esim. "ei ottanut vaarin varoituksesta".
Etymologia Muokkaa
Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä.[1] Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]
Idiomit Muokkaa
- ottaa vaari/ottaa vaarin (jostakin)
- ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
- Otitko neuvostani vaarin?
- ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
- pitää vaari (jostakin)
- pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
- Piditkö vaatteistasi vaarin?
- pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
Aiheesta muualla Muokkaa
- Kotuksen artikkeli Muori ottaa vaarin
Viitteet Muokkaa
- ↑ 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1423–1424. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ 2,0 2,1 Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 288. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.