vaari

Suomi

Substantiivi

vaari (5)

1. isän isä
2. äidin isä
3. (arkikieltä) iäkäs mies

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːri/, [ˈʋɑ̝ːri]
• tavutus: vaa‧ri

Etymologia

Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä. Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.

Käännökset

1. isän isä

englanti: grandpa, grandfather latina: avus m. ranska: papy m.

ruotsi: farfar tšekki: děda m. venäjä: дед m., дедушка m.

2. äidin isä

ruotsi: morfar

venäjä: дед m., дедушка m.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• isoisä, ukki, pappa

Yhdyssanat

syytinkivaari, teräsvaari, vaarinkaktus, vaarinkukka

Aiheesta muualla

• vaari Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

vaari (5)

1. huomio

Huomautukset

Sanaa käytetään lähes yksinomaan idiomeissa. Muoto vaarin käyttäytyy joskus taipumattoman sanan tavoin, esim. "ei ottanut vaarin varoituksesta".

Etymologia

Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä. Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.

Idiomit

• ottaa vaari/ottaa vaarin (jostakin)
  1. ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin

     Otitko neuvostani vaarin?

• pitää vaari (jostakin)
  1. pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen

     Piditkö vaatteistasi vaarin?

Aiheesta muualla

• Kotuksen artikkeli Muori ottaa vaarin
• Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa