pääkallo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapääkallo (1)
- kallo; selkärankaisten aivoja suojaava luinen tai rustoinen kuori
- kallo kuvallisena esityksenä, ☠
- pääkallolippu, pääkallosormus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpæːˌkɑlːo/
- tavutus: pää‧kal‧lo
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pääkallo | pääkallot |
genetiivi | pääkallon | pääkallojen |
partitiivi | pääkalloa | pääkalloja |
akkusatiivi | pääkallo; pääkallon |
pääkallot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pääkallossa | pääkalloissa |
elatiivi | pääkallosta | pääkalloista |
illatiivi | pääkalloon | pääkalloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pääkallolla | pääkalloilla |
ablatiivi | pääkallolta | pääkalloilta |
allatiivi | pääkallolle | pääkalloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pääkallona | pääkalloina |
translatiivi | pääkalloksi | pääkalloiksi |
abessiivi | pääkallotta | pääkalloitta |
instruktiivi | – | pääkalloin |
komitatiivi | – | pääkalloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pääkallo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista pää ja kallo
Käännökset
muokkaa1. kallo
Ks. kallo |
2. pääkallon kuva
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaapääkallokeli, pääkallokiitäjä, pääkallonmetsästys, pääkallonmetsästäjä, pääkallonpaikka
Aiheesta muualla
muokkaa- pääkallo Kielitoimiston sanakirjassa