päätyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapäätyminen (38)
- teonnimi verbistä päätyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päätyminen | päätymiset |
genetiivi | päätymisen | päätymisten päätymisien |
partitiivi | päätymistä | päätymisiä |
akkusatiivi | päätyminen; päätymisen |
päätymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päätymisessä | päätymisissä |
elatiivi | päätymisestä | päätymisistä |
illatiivi | päätymiseen | päätymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päätymisellä | päätymisillä |
ablatiivi | päätymiseltä | päätymisiltä |
allatiivi | päätymiselle | päätymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päätymisenä (päätymisnä) |
päätymisinä |
translatiivi | päätymiseksi | päätymisiksi |
abessiivi | päätymisettä | päätymisittä |
instruktiivi | – | päätymisin |
komitatiivi | – | päätymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | päätymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
päätymis- |