pöhinä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pöhinä (12)
- toiminta, meininki; kuhina
- Täällä Lappeenrannassa ja SaiPassa on todella hyvä pöhinä päällä tällä hetkellä ja sitoudun siihen mielelläni pariksi vuodeksi. (jääkiekkoilija Tommi Jokinen)
- sosiaalisessa mediassa virinnyt pöhinä
- (vanhahtava, slangia) amfetamiini
- Tarttisin hiukan pöhinää vaimentaakseni tän tuskan.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöhinä | pöhinät |
genetiivi | pöhinän | pöhinöiden pöhinöitten (pöhinäin) |
partitiivi | pöhinää | pöhinöitä |
akkusatiivi | pöhinä; pöhinän |
pöhinät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöhinässä | pöhinöissä |
elatiivi | pöhinästä | pöhinöistä |
illatiivi | pöhinään | pöhinöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöhinällä | pöhinöillä |
ablatiivi | pöhinältä | pöhinöiltä |
allatiivi | pöhinälle | pöhinöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöhinänä | pöhinöinä |
translatiivi | pöhinäksi | pöhinöiksi |
abessiivi | pöhinättä | pöhinöittä |
instruktiivi | – | pöhinöin |
komitatiivi | – | pöhinöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöhinä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- pöhinä Kielitoimiston sanakirjassa