pöpelikkö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) tiheä nuori, mahdollisesti huonokuntoinen tai -kulkuinen metsä tai muu kasvusto
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpøpeˌlikːø/
- tavutus: pö‧pe‧lik‧kö
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöpelikkö | pöpeliköt |
genetiivi | pöpelikön | pöpeliköiden pöpeliköitten pöpelikköjen |
partitiivi | pöpelikköä | pöpelikköjä pöpeliköitä |
akkusatiivi | pöpelikkö; pöpelikön |
pöpeliköt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöpelikössä | pöpeliköissä |
elatiivi | pöpeliköstä | pöpeliköistä |
illatiivi | pöpelikköön | pöpelikköihin pöpeliköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöpeliköllä | pöpeliköillä |
ablatiivi | pöpeliköltä | pöpeliköiltä |
allatiivi | pöpelikölle | pöpeliköille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöpelikkönä | pöpelikköinä pöpeliköinä |
translatiivi | pöpeliköksi | pöpeliköiksi |
abessiivi | pöpeliköttä | pöpeliköittä |
instruktiivi | – | pöpeliköin |
komitatiivi | – | pöpelikköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pöpelikö- | |
vahva vartalo | pöpelikkö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- pöpelikkö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A