paalu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
- maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne
- Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.
- puhelinpylväs
- Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.
- metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu
- Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.
- (heraldiikka) kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
- (slangia) raha
- Myytkö talon, paalua kyllä piisaa?
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑːlu/
- tavutus: paa‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paalu | paalut |
| genetiivi | paalun | paalujen |
| partitiivi | paalua | paaluja |
| akkusatiivi | paalu; paalun |
paalut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paalussa | paaluissa |
| elatiivi | paalusta | paaluista |
| illatiivi | paaluun | paaluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paalulla | paaluilla |
| ablatiivi | paalulta | paaluilta |
| allatiivi | paalulle | paaluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paaluna | paaluina |
| translatiivi | paaluksi | paaluiksi |
| abessiivi | paalutta | paaluitta |
| instruktiivi | – | paaluin |
| komitatiivi | – | paaluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paalu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: paaluttaa
Yhdyssanat
muokkaaaitapaalu, häpeäpaalu, junttapaalu, kiinnityspaalu, kitkapaalu, merkkipaalu, nurkkapaalu, paaluaita, paalujuntta, paalukylä, paalulaituri, paalupaikka, paalurakennus, paalusolmu, paaluvarustus, paaluväli, putkipaalu, puupaalu, rajapaalu, siltapaalu, sumupaalu, sähköpaalu, teräsbetonipaalu, teräspaalu, tiivistyspaalu, toteemipaalu, tukipaalu, vinopaalu