Wikipedia
Katso artikkeli Paalu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

paalu (1) (monikko paalut)

  1. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
  2. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne
    Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.
  3. puhelinpylväs
    Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.
  4. metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu
    Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.
  5. (heraldiikka) kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
  6. (slangia) raha
    Myytkö talon, paalua kyllä piisaa?

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑːlu/
  • tavutus: paa‧lu

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aitapaalu, häpeäpaalu, junttapaalu, kiinnityspaalu, kitkapaalu, merkkipaalu, nurkkapaalu, paaluaita, paalujuntta, paalukylä, paalulaituri, paalupaikka, paalurakennus, paalusolmu, paaluvarustus, paaluväli, putkipaalu, puupaalu, rajapaalu, siltapaalu, sumupaalu, sähköpaalu, teräsbetonipaalu, teräspaalu, tiivistyspaalu, toteemipaalu, tukipaalu, vinopaalu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • paalu Kielitoimiston sanakirjassa
  • paalu Tieteen termipankissa