Suomi muokkaa

Katso artikkeli Paise Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

paise (48)

  1. elimistössä, varsinkin iholla, oleva märkäpesäke, abskessi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯seˣ/
  • tavutus: pai‧se

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paise paiseet
genetiivi paiseen paiseiden
paiseitten
partitiivi paisetta paiseita
akkusatiivi paise;
paiseen
paiseet
sisäpaikallissijat
inessiivi paiseessa paiseissa
elatiivi paiseesta paiseista
illatiivi paiseeseen paiseisiin
paiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paiseella paiseilla
ablatiivi paiseelta paiseilta
allatiivi paiseelle paiseille
muut sijamuodot
essiivi paiseena paiseina
translatiivi paiseeksi paiseiksi
abessiivi paiseetta paiseitta
instruktiivi paisein
komitatiivi paiseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paisee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paiset-

Etymologia muokkaa

  • verbistä paisua muodostettu johdos, jolla on vastine lähes kaikissa lähisukukielissä[1]; kirjallinen ensiesiintymä 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • paise Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

paise

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta paisa

Substantiivi muokkaa

paise

  1. (vanhentunut) rinnakkaismuoto sanasta poise

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

paise (gen paise)

  1. paise

Substantiivi muokkaa

paise (gen paiske)

  1. (harvinainen) paiskaus, heitto

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 854. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.