Katso myös: päitä
Wikipedia
Katso artikkeli Paita Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Paita

Substantiivi

muokkaa

paita (9-F)

  1. ylävartalon päälle puettava vaate, usein alusvaate

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑit̪ɑ/
  • tavutus: pai‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paita paidat
genetiivi paidan paitojen
(paitain)
partitiivi paitaa paitoja
akkusatiivi paita;
paidan
paidat
sisäpaikallissijat
inessiivi paidassa paidoissa
elatiivi paidasta paidoista
illatiivi paitaan paitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paidalla paidoilla
ablatiivi paidalta paidoilta
allatiivi paidalle paidoille
muut sijamuodot
essiivi paitana paitoina
translatiivi paidaksi paidoiksi
abessiivi paidatta paidoitta
instruktiivi paidoin
komitatiivi paitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paida-
vahva vartalo paita-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aluspaita, flanellipaita, frakkipaita, ihopaita, jussipaita, kasakkapaita, kauluspaita, kipparipaita, laamapaita, leijonapaita, maajoukkuepaita, mustapaita, napapaita, paidanhelma, paidanhiha, paidankaulus, paidannappi, paitakaulus, paitapuku, paitapusero, paitaressu, pakkopaita, pelipaita, poolopaita, pukupaita, punapaita, riihipaita, röyhelöpaita, silkkipaita, sinipaita, smokkipaita, tennispaita, t-paita, urheilupaita, vatsapaita, verkkopaita, villapaita, yöpaita

Idiomit

muokkaa
olla kuin paita ja peppu
  1. olla erottamaton parivaljakko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • paita Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 982, 983 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

paita

  1. ankka

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.