Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pakoilu (2)

  1. pakoileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑkoi̯lu/
  • tavutus: pa‧koi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakoilu pakoilut
genetiivi pakoilun pakoilujen
pakoiluiden
pakoiluitten
partitiivi pakoilua pakoiluita
pakoiluja
akkusatiivi pakoilu;
pakoilun
pakoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi pakoilussa pakoiluissa
elatiivi pakoilusta pakoiluista
illatiivi pakoiluun pakoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakoilulla pakoiluilla
ablatiivi pakoilulta pakoiluilta
allatiivi pakoilulle pakoiluille
muut sijamuodot
essiivi pakoiluna pakoiluina
translatiivi pakoiluksi pakoiluiksi
abessiivi pakoilutta pakoiluitta
instruktiivi pakoiluin
komitatiivi pakoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pakoilu Kielitoimiston sanakirjassa