paljastin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
paljastin (33)
- laite tai muu väline, jonka avulla pyritään paljastamaan jotakin salattua tai tuntematonta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑljɑst̪in/
- tavutus: pal‧jas‧tin
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paljastin | paljastimet |
genetiivi | paljastimen | paljastimien paljastinten |
partitiivi | paljastinta | paljastimia |
akkusatiivi | paljastin; paljastimen |
paljastimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paljastimessa | paljastimissa |
elatiivi | paljastimesta | paljastimista |
illatiivi | paljastimeen | paljastimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paljastimella | paljastimilla |
ablatiivi | paljastimelta | paljastimilta |
allatiivi | paljastimelle | paljastimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paljastimena (paljastinna) |
paljastimina |
translatiivi | paljastimeksi | paljastimiksi |
abessiivi | paljastimetta | paljastimitta |
instruktiivi | – | paljastimin |
komitatiivi | – | paljastimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paljastime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paljastin- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä paljastaa (vartalo paljasta- + -in)
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Verbi muokkaa
paljastin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä paljastaa