palttina
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapalttina (12)
- yksi kudottujen kankaiden perussidoksista
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑlt̪ːinɑ/
- tavutus: palt‧ti‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | palttina | palttinat |
genetiivi | palttinan | palttinoiden palttinoitten (palttinain) |
partitiivi | palttinaa | palttinoita |
akkusatiivi | palttina; palttinan |
palttinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | palttinassa | palttinoissa |
elatiivi | palttinasta | palttinoista |
illatiivi | palttinaan | palttinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | palttinalla | palttinoilla |
ablatiivi | palttinalta | palttinoilta |
allatiivi | palttinalle | palttinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | palttinana | palttinoina |
translatiivi | palttinaksi | palttinoiksi |
abessiivi | palttinatta | palttinoitta |
instruktiivi | – | palttinoin |
komitatiivi | – | palttinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | palttina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. perussidos
|
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.