SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

passiivi (5)

  1. (kielitiede) passiivimuoto, verbin pääluokka, jossa lauseen muodollinen tekijä (subjekti) on tekemisen kohteena
    Suomen kielen passiivissa, joka on subjektiton, tekijä jää taka-alalle ja tuntemattomaksi.
  2. (kielitiede) suomen kielen verbien ”neljäs persoonamuoto” joka ilmaisee tuntematonta tekijää

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑsːiːʋi/, [ˈpɑ̝sːiːʋi]
  • tavutus: pas‧sii‧vi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi passiivi passiivit
genetiivi passiivin passiivien
partitiivi passiivia passiiveja
akkusatiivi passiivi;
passiivin
passiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi passiivissa passiiveissa
elatiivi passiivista passiiveista
illatiivi passiiviin passiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi passiivilla passiiveilla
ablatiivi passiivilta passiiveilta
allatiivi passiiville passiiveille
muut sijamuodot
essiivi passiivina passiiveina
translatiivi passiiviksi passiiveiksi
abessiivi passiivitta passiiveitta
instruktiivi passiivein
komitatiivi passiiveine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • Latinan patior, pati, passus sum, kärsiä.

KäännöksetMuokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

passiivimuoto, passiivipääluokka, passiviverbi, passiiviväestö

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Ison suomen kieliopin verkkoversio VISK [1]
  • passiivi Kielitoimiston sanakirjassa
  • passiivi Tieteen termipankissa