Wikipedia
Katso artikkeli Passiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

passiivi (5)

  1. (kielitiede) passiivimuoto, verbin pääluokka, jossa lauseen muodollinen tekijä (subjekti) on tekemisen kohteena
    Suomen kielen passiivissa, joka on subjektiton, tekijä jää taka-alalle ja tuntemattomaksi.
  2. (kielitiede) suomen kielen verbien ”neljäs persoonamuoto” joka ilmaisee tuntematonta tekijää

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑsːiːʋi/, [ˈpɑ̝sːiːʋi]
  • tavutus: pas‧sii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi passiivi passiivit
genetiivi passiivin passiivien
(passiivein)
partitiivi passiivia passiiveja
akkusatiivi passiivi;
passiivin
passiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi passiivissa passiiveissa
elatiivi passiivista passiiveista
illatiivi passiiviin passiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi passiivilla passiiveilla
ablatiivi passiivilta passiiveilta
allatiivi passiiville passiiveille
muut sijamuodot
essiivi passiivina passiiveina
translatiivi passiiviksi passiiveiksi
abessiivi passiivitta passiiveitta
instruktiivi passiivein
komitatiivi passiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo passiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • Latinan patior, pati, passus sum, kärsiä.

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

passiivimuoto, passiivipääluokka, passiviverbi, passiiviväestö

Aiheesta muualla

muokkaa