Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pedantti (5-C)[1]

  1. turhantarkka, pikkumainen ihminen, saivartelija, pikkuasioihin puuttuja, koulumestarimainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpedɑnt̪ːi/
  • tavutus: pe‧dant‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pedantti pedantit
genetiivi pedantin pedanttien
(pedanttein)
partitiivi pedanttia pedantteja
akkusatiivi pedantti;
pedantin
pedantit
sisäpaikallissijat
inessiivi pedantissa pedanteissa
elatiivi pedantista pedanteista
illatiivi pedanttiin pedantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pedantilla pedanteilla
ablatiivi pedantilta pedanteilta
allatiivi pedantille pedanteille
muut sijamuodot
essiivi pedanttina pedantteina
translatiivi pedantiksi pedanteiksi
abessiivi pedantitta pedanteitta
instruktiivi pedantein
komitatiivi pedantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pedanti-
vahva vartalo pedantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C