Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

peitsi (30)

  1. ratsailla olevan ritarin ase, metallikärkinen 2–3 metriä pitkä työntökeihäs

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpei̯t̪si/
  • tavutus: peit‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peitsi peitset
genetiivi peitsen peitsien
(peisten)
partitiivi peistä peitsiä
akkusatiivi peitsi;
peitsen
peitset
sisäpaikallissijat
inessiivi peitsessä peitsissä
elatiivi peitsestä peitsistä
illatiivi peitseen peitsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi peitsellä peitsillä
ablatiivi peitseltä peitsiltä
allatiivi peitselle peitsille
muut sijamuodot
essiivi peitsenä peitsinä
translatiivi peitseksi peitsiksi
abessiivi peitsettä peitsittä
instruktiivi peitsin
komitatiivi peitsine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo peitse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
peis-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Substantiivi muokkaa

peitsi (5)

  1. (hevosurheilu) peitsaavan hevosen askellaji; passi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peitsi peitsit
genetiivi peitsin peitsien
(peitsein)
partitiivi peitsiä peitsejä
akkusatiivi peitsi;
peitsin
peitsit
sisäpaikallissijat
inessiivi peitsissä peitseissä
elatiivi peitsistä peitseistä
illatiivi peitsiin peitseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi peitsillä peitseillä
ablatiivi peitsiltä peitseiltä
allatiivi peitsille peitseille
muut sijamuodot
essiivi peitsinä peitseinä
translatiivi peitsiksi peitseiksi
abessiivi peitsittä peitseittä
instruktiivi peitsein
komitatiivi peitseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo peitsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä peitsata (peits- + -i)

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • peitsi Kielitoimiston sanakirjassa