Katso myös: pelkkä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pelkka (9-A)[1]

  1. (sahateollisuus) se tukin osa, joka jää sahattaessa jäljelle, kun pyöreät reunat poistetaan sahaamalla tukista pintalaudat kahdelta syrjältä
  2. (keittiö, murteellinen) leipälapio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpelkːɑ/
  • tavutus: pelk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelkka pelkat
genetiivi pelkan pelkkojen
(pelkkain)
partitiivi pelkkaa pelkkoja
akkusatiivi pelkka;
pelkan
pelkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pelkassa pelkoissa
elatiivi pelkasta pelkoista
illatiivi pelkkaan pelkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelkalla pelkoilla
ablatiivi pelkalta pelkoilta
allatiivi pelkalle pelkoille
muut sijamuodot
essiivi pelkkana pelkkoina
translatiivi pelkaksi pelkoiksi
abessiivi pelkatta pelkoitta
instruktiivi pelkoin
komitatiivi pelkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pelka-
vahva vartalo pelkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pelkkasahaus

Aiheesta muualla muokkaa

  • pelkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A