Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

peppu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä, lastenkieltä) takapuoli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpepːu/
  • tavutus: pep‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peppu peput
genetiivi pepun peppujen
partitiivi peppua peppuja
akkusatiivi peppu;
pepun
peput
sisäpaikallissijat
inessiivi pepussa pepuissa
elatiivi pepusta pepuista
illatiivi peppuun peppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pepulla pepuilla
ablatiivi pepulta pepuilta
allatiivi pepulle pepuille
muut sijamuodot
essiivi peppuna peppuina
translatiivi pepuksi pepuiksi
abessiivi peputta pepuitta
instruktiivi pepuin
komitatiivi peppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pepu-
vahva vartalo peppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

olla kuin paita ja peppu
  1. olla erottamaton parivaljakko

Aiheesta muualla muokkaa

  • peppu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B