Substantiivi

muokkaa

peppu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä, lastenkieltä) takapuoli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpepːu/
  • tavutus: pep‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peppu peput
genetiivi pepun peppujen
partitiivi peppua peppuja
akkusatiivi peppu;
pepun
peput
sisäpaikallissijat
inessiivi pepussa pepuissa
elatiivi pepusta pepuista
illatiivi peppuun peppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pepulla pepuilla
ablatiivi pepulta pepuilta
allatiivi pepulle pepuille
muut sijamuodot
essiivi peppuna peppuina
translatiivi pepuksi pepuiksi
abessiivi peputta pepuitta
instruktiivi pepuin
komitatiivi peppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pepu-
vahva vartalo peppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
olla kuin paita ja peppu
  1. olla erottamaton parivaljakko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • peppu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1089 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B