perikunta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaperikunta
- (vanhahtava) kuolinpesä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈperiˌkunt̪ɑ/
- tavutus: pe‧ri‧kun‧ta
Etymologia
muokkaaMikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- perikunta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.